Ravintola-arvostelujen sarja saa jatkoa ja tällä kertaa maanantai-iltaa piristi hyvä ruoka paljon kehutussa ravintola Hokussa. Alkuvuoden kiireiden takia raatimme oli vähän pienempi, mukanani oli keittiömestari Nea Kuhta.

Tutkin hiukan ja siis ”hoku” tarkoittaa hawajiksi tähteä, liekö siitä saanut nimensä.

Ravintola Hoku sijaitsee Kampin Korttelissa eli 5. kerroksessa. Vaikka nimi hämää luulemaan ravintolaa aasialaishenkiseksi, on tarjonta pikemminkin hawajilaista. Olin kuullut, että Hokuun on vaikea saada pöytää, ellei ole varannut etukäteen, etenkin viikonloppuisin. Otimme kuitenkin riskin ja saimme kuin saimmekin lennosta pöydän. Ravintola oli kuitenkin aivan täynnä ja joitain seurueita käännytettiinkin ovelta, mikä arki-iltana on aika yllättävää.

Ruokalistalta löytyi erilaisia alkuruokia, pääruokia ja muutama jälkiruoka. Keittiössä näytti hääräävän kolme ihmistä eli meni siinä rajalla, onkohan liian iso ruokalista.  Tilasimme pääruuat ja jälkiruuat. Saimme odotella pääruokiamme, paneroitua maissikanaa ja teriyaki lohta, noin 20 minuuttia.

Maku oli kohdallaan, löytyi suolaisen maun lisäksi makeutta ja happoakin. Kanan panerointi oli rapeaa ja selvästi käsityötä. Annoksessa oli kaikki muu kylmää paitsi kana, mikä oli pieni yllätys. Kokonaisuus oli lämmintä pöytään tullessa mutta pian haaleaa hetken ruokailun kuluttua, ehkä tässä olisi kehitettävää. Teriyakilohi oli myös hyvää, sen mukana tuli kylmä perunasalaatti lautasella joka jäähdytti kokonaisuuden nopeasti, maut tosin siinä oli todella toimivat. Molemmista annoksista löytyi marinoitua kiinankaalia joka muistutti hiukan kimchiä, samoin ohuelti leikattua kaalia. Nämä komponentit olivat loistavan makuisia sekä ajankohtaisia raaka-aineita mutta ehkä liian samanlaisia koska niitä löytyi molemmista pääruuista. Lisäkkeenä annoksille tuli riisiä ja vihreää salaattia. Riisi ei ollut tavanomaista basmati riisiä vaan hiukan pienempää ja pyöreämpää. Vihreässä salaatissa oli seassa jonkinverran pussisalaattia mutta myös ituja, pieneksi leikkattuja vihanneksia ja vinegrettiä.

Pääruokien jälkeen tilattiin jälkiruuat jotka olivat, suklaakeksiä vaniliajäätelöllä ja vieraalle mochia macha jäätelöllä.

Jälkiruuat saapuivat pöytään n.5 minuutissa, mikä ylätti koska  oli juuri syöty pääruuat.

Suklaakeksi oli hyvän makuinen, vanilja jäätelössä näkyi oikeaa vaniljaa ja kokonaisuus oli hyvää 6€ hintaiseksi.

Mochi-leivonnainen machajäätelö oli eksoottisempi kokonaisuus. Mochin rakenne oli venyvää joka siihen kuului, maullisesi ei liian makeaa. Macha jäätelö ehkä lievästi kirkerää mutta silti sen verta hyvää että kaikki tuli syötyä.  Koristelu oli todella retroa, ananas kirsikat löytyi molemmista annoksista kuin myös mansikkaa ja pensasmustikkaa.

Oma kokonaisuuteni maksoi 29€ joka mielestäni ei ole paljoa näinkin hyvästä ruuasta, tarjoilia täsmensi että kaikki ravintolan ruoka on käsityötä.

Kehitettävää

pääruuat voisivat olla lämpöisempiä tähän vuodenaikaan.
jälkiruuat voisivat olla ehkä modernimmalla tavalla laitettu esille.

Kehuttavaa

Hintalaatu suhde oli hyvä, ei jäänyt pahaa makua suuhun.
ruuassa oli kiitettävästi tuoretavaraa, mikä on ehdottomasti tätä päivää.
ruokalistalla oli maininta kasvis vaihtoehdosta samoin kuin gluteenittomasta vaihtoehdosta.
Ruoka oli kiinnostavaa, eikä ole syytä miksei sinne voisi toisenkin kerran mennä.