Metsän aarteet

Yksi Suomen kesän parhaita puolia ovat tietysti marjat. Vaikka tykkään kaikista marjoista, on yksi ylitse muiden – nimittäin ahomansikka. Yhteen pikkumarjaan on tiivistynyt niin paljon makua, ettei sitä voi edes viljeltyyn mansikkaan verrata. Ahomansikan tuoksukin on eräällä tavalla luomava ja sen voi jopa haistaa metsäpolulta ennen kuin itse marjoja on edes nähnyt. Luonnosta poimittu mustikka on myös aivan omaa luokkaansa. Mikäli…
Author:
View Post
Share:

Oman maan marjat

Tämän kesän ehdoton ykkösjuttu on ollut oma kasvimaa – ja tietysti se, kun omaa satoa alkaa nousemaan. Erityisesti marjapensaista on viimeviikkoina ollut suuresti iloa, niiden hoitaminen kun on varsin vaivatonta ja silti marjoja piisaa. Mansikoita on pomittu kohta kolmen rasian verran muutaman metrin kokoiselta mansikkamaalta, eikä loppua vielä näy. Punaviinimarjat ovat myös kypsyneet ja vadelmatkin alkavat jo punertaa. Niiden myötä…
Author:
View Post
Share:

Oman sadon antimia

Meillä on ollut viljelypalsta nyt toukokuusta asti. Aikaisemmin olen kasvattanut lähinnä vain yrttejä sisällä keittiössä, joten mitään kummoisia viljelyvinkkejä ei vielä ole antaa. Ensimmäiset sadon antimet ovat kuitenkin jo nousseet palstalta, joten jotain on selvästi tehty oikein! Täydellisen pinkit puikulaiset retiisit ja pehmeät babypinaatin lehdet ovat värittäneet arkisia salaattejamme viime viikkoina. Paitsi että satoa on piisannut, on myös makua ollut ainakin…
Author:
View Post
Share:

Kiireetön brunssi kotona

Tällaiset kiireettömät ja aurinkoiset sunnuntaiaamut ovat jo luksusta itsessään. Siihen vielä päälle vähän tavallista runsaampi aamupalabrunssi oman kodin rauhassa ja päivä lähtee hyvin käyntiin! Takapihamme terassi on vielä hieman keskeneräinen, mutta heti kun vain saamme pihakalusteet paikoilleen, siirtyy sunnuntaiaamiainenkin varmasti ulos auringonpaisteeseen. Aamupalapöydässä tänään: kanamunaleipäset, hedelmiä ja jugurttia sekä pienet vihersmoothiekulhot kvinoagranolalla. Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Author:
View Post
Share:

Villiyrtit – ruokaa luonnosta

Kiinnostuin pari vuotta sitten villiyrteistä. Ajatus siitä, että jo varhain keväällä voisi itse poimia luonnosta syötävää, kiehtoi. Sama innostus herää joka kevät, kun luonto alkaa vihertää. Varsinkin, kun kesän marjasatoa saa vielä odottaa, syksyn sienistä puhumattakaan. Olen tutustunut moniin villiyrtteihin ja varovasti kokeillut, mitkä osuvat omaan makuhermooni. Osa villiyrteistä näyttää ja maistuu hyvin rikkaruohoiselta (jos rehellisiä ollaan). Sitten joukosta löytyy…
Author:
View Post
Share: